Every teardrop is a waterfall

Olin töissä, kun kuulin Oslon tapahtumista. Silloin tiedettiin "vain" keskustan räjähdyksestä. Kun sitten yöllä istuin koneella lukemassa Hesarin minuutintarkkaa selontekoa, järkytys oli aika suuri.

Mutta eikö sua pelota mennä sinne? Ei  pelota, en oikein ymmärrä miksi minun pitäisi pelätä. Olen pelännyt äärioikeiston nousua Euroopassa keväästä alkaen, kovien arvojen ja vääränlaisen isänmaallisuuden kannatuksen kasvua. En nyt tällä viittaa suoraan Perussuomalaisiin enkä minkään muun maan oikeistopuolueisiin, en tietenkään syytä persuja Norjan tapahtumista, mutta jonkinlaisia yhteyksiä mielestäni tappajan ja persujen aatemailmoissa on. Aatteet eivät kuitenkaan tapa ihmisiä, vaan toiset ihmiset, ja oli mitä mieltä tahansa,oman aatemaailman toteuttamiseksi ei missään tilanteessa pitäisi vahingoittaa muita. Mutta se politikoinnista, päällimmäisenä olen vain surullinen ja hämmentynyt.

Käytönnön asiana sähköpostiin tipahti tiedote, jonka mukaan yliopistorakennus ei vahingoittunut räjähdyksessä ja että kaikki alkaa elokuussa normaaliin tapaan. Keskustelua ja ihmettelyä tapahtuma varmasti herättää.


Lisäksi olen saanut jotain omiakin käytännön asioitani hoidettua:

apuraha

asunto

opintotuki

lento

norjan sanakirja.

Eniten ongelmia aiheuttavatkin erinäisten tapaamisten sopimiset: kuinka vaikeaa on saada kolme tyttöä muutamaksi tunniksi samaan paikkaan?


Otsikko on Coldplayn. Coldplay osaa kertoa kauniista maailmasta. Kauniista maailmasta kertoo myös norjalaisista huokuva yhteisöllisyyden tuntu yhteisen surun kanssa. Ei minua pelota lähteä Norjaan, päinvastoin, maa tuntuu välittävän.

Alku

Tämä blogi kumpuaa tarpeesta ja pakosta. Olen harkinnut vastaavaa jo jonkin aikaa, mutta ilmeisesti vasta  vaihtohakemukseni hyväksyminen oli sellainen tapahtuma, joka pyöräytti pyörät lopullisesti liikkeelle.
 
Komplisert on siis vaihtoblogi. Kolmen viikon kuluttua kirjoitan tänne Norjassa, Oslossa. Aloitan yhden lukukauden kestävän vaihtojaksoni University of Oslossa elokuun puolessavälissä. Toivoakseni pystyn kirjoittamaan myös jotain sellaista, mistä olisi hyötyä muille Norjaan tai muualle opiskelemaan suuntaaville. (Tietääkseni ahkerimmat lukijat tulevat kyllä olemaan sukulaisiani.) Todennäköisesti blogi tulee toimimaan jonkinlaisena venttiilinä ajatuksilleni, jotka ovat varmastikin solmussa uuteen kulttuuriin sukeltaessa, sekä tienä ilmaista mielipiteitä, pohdintaa ja valitusta, kun tuttavat eivät jaksa enää kuunnella.

Teen kirjoitus- ja ajatusvirheitä, sen voin luvata varmasti, mutta korjata saa, jos siihen kokee tarvetta. Rakastan kursiivia, joten sitäkin tulee vilisemään kirjoituksessa enemmän kuin tarpeeksi olisi.Jos eksyt tätä lukemaan, olet tervetullut toisenkin kerran, lupaan kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti.



 Ai niin, "komplisert" on norjaa ja tarkoittaa mutkallista. Se kuvaa minua, elämää ja tulevaa syksyä. Ja kuulostaa sopivan dramaattiselta.