Nor(sk) way

  eli havaintoja norjalaisesta arjesta.

Kaupassa käteisellä maksaessa vaihtorahat ilmestyvät siitä pömpelistä kassan vierestä. Samaan pömpeliin pitää syöttää kolikot, jos maksaa niillä.

Kassalla kysytään myös joka kerta haluaako muovipussin ostoksille. Jos et halua,sano "nei tak" ja jos haluat "jaa tak".

Kaupoissa myydään kokonaisia leipiä, mutta jokainen  kauppa on myös varustettu hämmentävällä leivänleikkuukoneella, joka viipaloi leivän kauniisiin tasapaksuisiin viipaleisiin. Ja mikä tärkeintä, leivänleikkuukoneen käyttö on ilmaista!

On jopa suotavaa yhdistää kumpparit tai lenkkarit legginseihin, mekkohin, tiukkoihin farkkuihin ja merkkilaukkuihin. Tyylikäs vaatetus+käytännölliset kengät yhdistelmä yhdistää aika monia norjalaisia.

Halpojen vihannesten ja aasialaisväritteisten einesten ruokakauppa. Vihannekset ja hedelmät kerätään ulkoa ja maksetaan sisälle.

Turistin erottaa siitä, että hän odottaa kiltisti punaisten valojen vaihtumista. Paikalliset kävelevät päin, koska autot, ne väistävät aina. En ole kertaakan joutunut odottamaan, että pääsisin kadun yli.

Sateenvarjo kannattaa olla aina mukana. Koska tahansa voi sataa. Toisaalta kaatosade saattaa muuttua puolessa tunnissa auringonpaisteeksi.

On ihan okei jäädä kuuntelemaan katusoittajia. Useat ovat todella hyviä, kuten tämä St. Petersburg- trio Strotingetin metroaseman lähettyvillä.

Oslossa on ilmeisesti paraikaa käynnissä vaalit, jonka ansioista olen saanut ruusun ja tarjouksia ilmaisesta kahvista. Kaikki työväenpuolueelta. Työväenpuolue on ilmeisesti tällä hetkellä suurin puolue, pääministeri Jens Stoltenberg, ja oletan, että se tulee pärjäämään hyvin näissäkin vaaleissa. Joten erittäin norjalaista olisi äänestää työväenpuolueen ehdokasta, jos siihen olisi mahdollisuus.

Domkirken. Kirkon edustalle tuodaan edelleen kukkia.

Too much of good things are wonderful

Kuluneella viikolla on tutustuttu niin luentoihin, opiskelijabileisiin, puistoihin kuin Oslon saaristoonkin.

Viikko sitten Sculpture parkissa (puiston virallista nimeä en muista, mutta sijainti on aivan Majorstuenin metroaseman vieressä)

Puisto oli sellainen vaatimattoman kokoinen...

...täynnä vähän erikoisempia patsaita

...todella erikoisia...

Erään saksalaisen mukaan sellaista määrä alastomia miehiä olisi vaikeata kuvitella saksalaiseen puistoon. Suomessa ollaan ehkä luontevampia alastomuuden kanssa (saunakulttuuri), mutta toisaalta en ole Suomessakaan nähnyt vastaavaa alastonta patsasarmeijaa.

Ruusuja!Elokuussa!

Turisteja ja puiston keskellä sijaitseva suihkulähde

Tänään suunnistimme aamuisesta sateesta välittämättä Oslon saaristoon Hovedoyalle ja sen viereiselle saarelle, jonka nimeä en millään muista. Saarille pääsee kätevästi lautalla Oslon keskustasta, tosin lauttaliikenne hiljenee jo syyskuussa, mahdollisesti jäiden tai muuten vain kylmien ilmojen takia.

Nimettömäksi jäänyt saari oli upea, täynnä pieniä mökkejä. Erään tällaisen pihassa oli vanhempi herrasmies tiskaamassa astioita. Ulkona. Koska astianpesuallas sijaitsi puutarhassa.

Piknik-paikkamme, ei ollenkaan hullumpi, mutta tuuli meinasi heittää juomapullot mereen.

"Villa Paradiso"

Hovedoyalla oli lampaita! Yritimme saada muutamia kaverikuvia, mutta lampaat vain märehtivät menemään ja kakkivat noustessaan ylös.

Ylhäällä oli tykkejä. Tytöt pohtimassa strategiaa Oslon valtaamiseksi.

Taustalla valtaisa risteilyalus, etualalla hiukan pienempiä veneitä Hovedoyan satamassa.

Hovedoylla harrastimme kiipeilyä, siitä ei kuvamateriaalia ole, koska keskityin enemmän olemaan tipahtamatta mereen tai liukastumatta mutaan. Helpompaahan olisi tietysti ollut kävellä polkuja pitkin, mutta pitihän sitä vähän seikkailla.

Pahoittelen kuvavyöryä, mutta joitakin asioita on mahdotonta kuvailla. Kuvista toivottavasti välittyy edes osa siitä fiiliksestä, josta sain tänään nauttia. En haluaisi tällä hetkellä olla missään muualla.


Kuten kuvistakin voi huomata, olemme saaneet nauttia aurinkoisistakin päivistä. Hellettä täällä ei, toisin kuin kuulemma Suomessa, ole.

EDIT: Puiston nimi on Vigelandspark!

Toivon maailmaan lisää ymmärrystä

Suomen Kuvalehden bloggari Salla Tuomivaara osui niin lähelle omia ajatuksiani, että haluan jakaa ajatukset täälläkin. Alkuperäinen juttu täältä: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/janiksen-vuosi/toivon-maailmaan-lisaa-vaihto-oppilaita .

Tuomivaaran poittina on mielestäni se, että totustuminen toiseen kulttuuriin lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä maailmasta. On eri asia tietää, että on erilaisia kultuureja, tapoja ja ihmisiä kuin todella ymmärtää se. Tunne, kun tajuaa että Sinä olet se, jota muut pitävät outona, jonka pitää selitää tapojaan, on huikea. Maailma tuntuu todella suurelta, täynnä mahdollisuuksia, ilman kiveen hakattuja totuuksia. Samalla tottakai tuntee lievää pakokauhua, mutta se on kai luonnollinen reaktio uuden edessä.

Matkustaessani täällä bussilla olen usein ollut vaaleaihoisena osa vähemmistöä bussin matkustajista. Ajatus herättää ensin noloutta, varsinkin kun kukaan muu ei näytä kinnittävän asiaan huomiota, mutta herättää myös kysymyksiä siitä, mikä on normaalia, kuka kuuluu vähemmistöön, kuka enemmistöön.

Nyt voi tietenkin ajatella, että okei, olen vain Norjassa,ei pitäisi olla niin eksoottista. Mutta kulttuurien kirjo on täällä ihan omaa luokkaansa, myös yliopiston ulkopuolella. Vastataantulijasta ei yleensä osaa sanoa onko hän mahdollisesti norjalainen, ranskalainen, intialainen tai kenties jostain päin Afrikkaa.
    Siksi täältä katsoen tuntuu oudolta, että Suomessa puhutaan niin paljon maahanmuutosta. Suomi on homogeeninen maa, ei meillä ole maahanmuuttoa. Ja jos olisi, ei se todellakaan olisi mikään ongelma. Norja on vakavarainen hyvinvointivaltio kaikista näistä kansallisuuksista huolimatta.

Outoa on niin helppo pelätä, mutta jos siihen outoon tutustuu, huomaa että yleensä siellä on yhtä paljon pelkoa.Maailmasta ei oikein voi enää eristäytäkään, joten siihen kyllä kannatta tutustua ennemmin kuin kyräillä kauempaa.

Olen samaa mieltä Tuomivaaran kanssa. Matkustelkaa ihmiset! Maailmassa on niin paljon muutakin kuin aamukahvi ja itsenäisyyspäivän vastaanoton  seuraaminen. Joskus voi jopa ymmärtää jotain itsestään kun joutuu kohtaamaan oman kulttuurinsa uudesta näkökulmasta. " Ja pois pääsee".

Must be funny in the rich mans world

Kaikille Norjaan pitempää tai lyhyempää matkaa suunnitteleville huonoja uutisia: hinnat ovat jopa naurettavan korkeita. Ja olen tätä mieltä suomalaisena, joka on tottunut maksamaan kahvilakäynnistä viisi euroa. 

Yliopiston ruokalassa opiskelija-hinta ruoalle on noin 50 NOK,hintaan sisältyy vesi, mutta ei esimerkiksi leipää eikä salaattia. Voileivästä joutuu maksamaan 30-40 NOK, kivennäisvesipullo on 20 NOKin arvoinen.
Kauppaketjut Rema1000, Kiwi ja ICA ovat suunnilleen saman hintaisia, jos jugurteissa ja appelsiineissa suoritettu vertailu pitää paikkansa.

Kahviloissa en ole istunut, mutta oletan, että siitäkin joutuu maksamaan. Vaatekauppoja riittää houkutuksiksi asti, mutta en ole edes uskaltanut astua Weekdayhin tai Monkiin. Kengät olen ostanut, koska edelliset kirjaimellisesti hajoavat käsiin (olen hämmentävän hyvä rikkomaan kenkiä, kävelen laadukkaatkin kengät rikki yhdessä kesässä). Aivan Oslon keskustassa on myös kaksi UFFin liikettä, joiden hintataso näyttää valitettavasti vastaavan suomalaista.

Kaikesta tästä johtuen suosituin puheenaihe taitaa olla se, mitä on löytänyt ilmaiseksi,mikä tapahtuma on tänään maksuton, kannattaako museoon mennä nyt vai vasta sunnuntaina, jolloin se on ilmaista.

Mikä ei sitten maksa mitään tai sen verran vähän, että siihen voi sijoittaa?

Museot ovat luullakseni suurimmaksi osaksi ilmaisia sunnuntaisin.

Opiskelijahintainen kuukausikortti joukkuliikenteeseen maksaa 350 NOK ja kattaa niin metrot,bussit,ratikat kuin lautatkin. Myös 24 tuntia voimassaoleva tai 7 päivän matkakortti eivät ole kovin kalliita. Metrolla pääsee esimerkiksi suoraan Holmenkollenille.

Oslon keskustassa on yleisessä käytössä polkupyöriä, joiden käyttöoikeus maksaa 90 NOK. Kerran maksettu käytöoikeus säilyy vuoden ajan. Pyöräparkkeja, joista pyörän voi ottaa ja mihin sen jättää, on ympäri Osloa.

Elokuussa Oslossa on paljon ilmaisia ulkoilmatapahtumia, esimerkiksi perjantaina Charlie Chaplinin Diktaattori esitetään keskustan puistossa.  En usko, että ilmaistapahtumia satelee samaan malliin enään lokakuussa, mutta aina sopii toivoa.

Kirjastosta löytyi kotoinen Helsingin Sanomat, mutta myös englanninkeilisiä kirjoja ja sanomalehtiä. Hankkiakseen kirjastokortin tarvitsee vain norjalaisen ID-numeron, mikä myönnetään Norjassa yli kuusi kuukautta oleskeleville.

Parasta, mitä uudessa kaupungissa tehdä on kuitenkin päämäärätön vaeltelu kaduilla. Valitettavasti tämäkin yleensä vaatii tunnelman säilyttämiseksi teekupillisen tai voileivän silloin tällöin.

Päämäärättömästi kadulla

 Valuuttalaskuri löytyy esimerkiksi täältä: http://www.taloussanomat.fi/valuuttalaskuri/  ,mutta itse olen käyttänyt yksinkertaista 10 NOK= 1,3 e laskukaavaa.

We have everything but time

Jälkiviisaus on mielestäni ihan tervettä, samoin kuin jossittelu. Olisi kannattanut olla aktiivisempi ensimmäisinä päivinä Oslossa eikä vain ihmetellä näkymiä ikkunasta.

Olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä Brasiliasta Japaniin, tuskaillut kurssi- ja ötökkä ongelmien kanssa, siivonnut huonettani elettävään kuntoon, istunut erinäisissä orientaatioissa, oppinut käyttämään T-Banea, shoppaillut ruokakaupoissa, istunut muutamat barbeque-juhlat, vieraillut museoissa ihmettelemässä viikinkilaivaa ja inuiteja, kuunnellut ainakin kolme ilmaiskonserttia, heitellyt frisbeeta, käynyt Holmenkollenilla, lounastanut ja kävellyt kengät rikki.

                                                       "Maybe the first IKEA-bag up here"

Holmenkollenille päädyin IKEA-kassin kanssa, koska alkoi tuntua siltä, että kattila olisi ruoan saannin kannalta hyvä idea. Ja kun ihmiset Buddy- ryhmästäni ehdottivat käyntiä Holmenkollenilla, olihan sinne pakko lähteä.

                     Ilmaista klassista musiikkia ja paljon mustia takkeja. Sade alkoi onneksi vasta konsertin jälkeen.

"Ha,ha,I live here"- kuten eräs vaihto-opiskelija oli nimennyt Facebook-albuminsa Oslo-kuvat. Katsotaan uudelleen marraskuussa.

Holmenkollenilla näkyi muutamia mäkihyppääjiä, joista yksikään ei siis ole kuvassa. Sen sijaan IKEA-kassi edustaa alareunassa.
Holmenkollen oli erittäin vaikuttava ilman luntakin, vaikkakin näkymät Oslon yli jäivät melkein näkemättä puiden takia. Hyppyrimäki oli kolossaalinen ilmestys DDR-vaikutteineen, ja laskeuduimme katsomon erittäin jyrkkiä portaita pitkin alas. Vain noustaksemme taas ylös. Ja sitten taas alamäkeä metropysäkille. Ilta Holmenkollenilla vastasi varmaan hyvinkin jumppatuntia.


Kaikki kiireet ovat kuitenkin olleet itseaiheutettuja, enkä muuta haluaisikaan. Ensi viikolla tilaa pitäisi vain myös löytää itse kursseille.

Flows

Ryppy rakkauteen ilmaantui lauantaina, kun sain parin bussimatkan jälkeen avaimet kämppään ja löysin perille Bjerkeen. Kauhistuin hiukan paikan syrjäisestä sijainnista, joka osoittautui hiukan vääräksi mielikuvaksi, ensimmäisellä kerralla saavuin talolle ns. vuorilta päin. Asunto oli lievä järkytys, edellinen asukas ei ole esimerkiksi vaivautunut pesemään ikkunoita ja yhteisessä keittiössä haisi.

Mutta kaikki näyttää paremmalta verhojen kanssa. Ja kun on laittanut lakanat sänkyyn ja takit naulakkoon. Sijainti on kieltämättä hiukan kaukana yliopistolta, mutta bussi keskustaan/yliopistolle ajaa ohi kymmenen minuutin välein lähes 24/7, mikä on luksusta Keski- ja Itä- Suomalaisiin bussiyhteyksiin tottuneelle.Ja ICA on parin sadan metrin päässä, kauppareissulla tuli tosin törmättyä myös pariin ratsukkoon. Joten ehkä tämä on melkein maaseutua.

Sunnuntaina oli tarkoitus vain pistäytyä vohveleilla ja ostamassa SIM-kortti, mutta reissu venyikin kuusituntiseksi kulttuuriohjelmaksi. Kuulin ranskalais-saksalaiselta joukolta, että Oslon oopperassa olli käynnissä avoimien ovien päivät ja että illalla Ooppera-talon katolta olisi kuunneltavissa ilmaiskonsertti. Kalliissa Norjassa "ilmainen" kuulosti erittäin hyvältä. Joten liityin seuraan ja mukaan tarttui muitakin. Turistiryhmänä suunnistimme ensin Jazz- konserttiin, harmi vain, että kukaan meistä ei tarkalleen tiennyt paikan sijaintia. Mutta kartta on kaveri.


Jazz paikka sijaitsi pienen joen varrella, bussireitti 54 ajoi ohi  ja  Jernbanetorget oli
kävelymatkan päässä (tai ainakin kävelymatkan päässä reippaille opiskelijoille). Joukkueeseemme kuului myös oslolainen, joka sanoi, ettei ole paikkaan aikaisemmin tutustunut. Paikka tuskin onkaan mikään mainstream, 15 hengen vaihto-opiskelija porukka herätti iloista huomiota ja meille haettiin lisää tuoleja. Tosin luulen, että soittajat huomioivat kaikki kuuntelijat, sen verran spontaanisti ja letkeästi keikka kulki.

                                           Oh, baby, I lov yo  (huomaa värikäs seinä)
      Kuulemma bändi soittaa joka sunnuntai,toivottavasti tulee eksyttyä toistekin.

                                                Ooppera-talo

Oslon oopperatalon merkittävyydestä oli illan aikana erilaisia arvioita; ainakin Norjan suurin, ehkä myös Pohjoismaiden suurin. Upea rakennus joka tapauksessa, vaikka en ole asiantuntija arkkitehtuurissa saati oopperassa.

Väite norjalaisten ulkoilu-luonteesta tuli myös todistettua: ilmaista konserttia odotti kaatosateessa katolla satoja (?) ihmisiä. Tästä sitkeydestä vaikuttuneena seisoin myös itse katolla, joka alkoi uhkaavasti muuttua joeksi sadeveren virratessa maahan.

Palkkioksi kastumisesta saimme nautittaviksi ilmaiset lasit (toiset isomman, toiset pienemmän) valkoviiniä ja baletti esityksen sisätiloissa. Konsertti siirrettiin niinikään sisälle. Joku raja sentään kosteudenkestollakin.

                                   Seinä, joka aiheutti päänsärkyä. Missä lattia,katto?

På plass

Jos uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä, reissuni alkoi täydellisesti. Kun juna Garndermoen lentokentältä Oslon rautatieasemalle nousi ulos tunnelista, vasemmalla kohosi graffitiseinä ja oikealla- ei nyt sentään vuono- mutta tummalehtinen rinne, jossa oli punakattoisia ja vaaleaseinäisiä taloja. Anker- hotellin vieressä virtaa pienenpieni joki, jonka yli menee siltoja, joiden kaiteet on koristeltu.

Yhdeksännestä kerroksesta näkyy maisema jonnekin päin Oslon keskustaa, kirkontorni, rakennustyömaa, ratikkalinja ja se mainittu joki. Yritän olla luonteenomaisesti hötkyilemättä joka suuntaan ja kävelemättä jalkojani kipeiksi, minulla on kyllä aikaa.

Huomenna toivottavasti aikaa on tarpeeksi, koska asialistalla on avainten hakeminen, asuinpaikan etsiminen ja osan tavaroista sinne raahaaminen. Todennäköisesti pääsen tutustumaan myös kämppiksiini- pelottavaa, odotan kauhunsekaisella innolla. Lisäksi illalla olisi ESN (Erasmus Student Networkin) järjestämä tervetulo-tilaisuus, lähinnä siis Erasmus-opiskelijoille, mutta ajattelin ujuttautua Nordlys- opiskelijanakin mukaan. Jos ehdin. Olisihan se korkea aika tustustua Oslon yöelämään (äiti, tämä oli sarkasmia).


Tunnetila tällä hetkellä huikea. Enää ei voi perua.