Every story starts "once upon a time"

Haluaisin kertoa siitä Bergenissä tapaamastani saksalaistytöstä, joka oli päättänyt lähteä kiertelemään Norjaa itsekseen ennen kuin viimeistelee gradunsa.Tai niistä koulutytöistä, joilta ostin viidellä kruunulla pikkuleivän Akerselva-joen varrella. Tai siitä, kun eilisissä kitchenpartyissa kaksi tyttöä eksyi väärään keittiöön ja meidän juhliimme, eikä kukaan huomannut asiaa puoleen tuntiin. Voisin kertoa myös "nukkujasta" joka oli alakertanaapurinani berliiniläisessä hostellissa; hän nukkuin lähes koko ajan-iltayhdeksästä aamu kymmeneen. Tarinan saisi myös aikaiseksi siitä , kuinka Ryggen lentokentällä tullimiehet pysäyttivät meidät ja kyselivät (ystävällismielisesti  kyllä) mistä olemme,mistä tulemme ja minne olemme menossa samalla kun tarkastivat laukkumme.

Asiaan liittymätön kuva, mutta tautalla näkyy se kohta Berliinin muurista, jonka yli tehtiin kuuluisin pakoyritys. Lonely Planetin mukaan.

Tai siitä, kuinka tänään oli kymmeneltä aamulla katsomassa töpötäydessä The Dirty Cow-baarissa rugbyn maailmanmestaruusfinaalia. Ranska-Uusi-Seelanti, jälkimmäinen voitti lukuisten ranskalaisten harmiksi. Katsoin ensimmäsitä kertaa rugbya ja "tough man" oli yleisin kommenttini. Kuin amerikkalaista jalkapalloa ilman suojuksia pelkissä (erittäin lyhyissä) shortseissa ja t-paidoissa. Yleensä kun lajissa otetaan noin paljon kontaktia, käytetään suojuksia. Uuden Seelannin kapteenillakin oli haastattelussa pelin jälkeen naama veressä. Parasta oli kuitenkin se, että aika juoksi koko ajan, koko ajan tapahtui, vaikka loppu menikin pallon päällä makailuksi. Mutta maailmanmestaruusfinaali-kaikki keinot sallittuja.

Tosiasioista täytyy mainita, että olen koukussa yksittäispakattuihin tuplasuklaamuffinsseihin ja meksikolaiseen salaattiin, jos mukana tulee kastike,juustoa ja jotain tortillasipsin palasia. Hauskinta ikinä on tällä hetkellä mielestäni se, kun kuulen ihmisten puhuvan suomea- se kuulostaa joko siltä, kuin henkilö olisi kolmen promillen humalassa tai sitten erittäin kauniilta,sellaiselta että kalja alkaa kuulostaa vakavasti otettavalta tytön nimeltä.

focus

Mutta vielä muutamia huomioita Berliinistä.

Kaupassa meinasi tulla itku. Ostin puolentoistalitran limppapullon euro kahdellakymmenellä, shampoon eurolla ja tuoreen croinssantin viidelläkymmenellä centillä. Tietysti kaupassa käynti sellaisen kokemuksen jälkeen Oslossa meinasi aiheuttaa syvää mielipahaa.

Halvoista hinnoista innostuneena annoin itselleni luvan shoppaillakin. Mikä ei paljoa vaatinut, löysin muutamia ei-niin-kovin-käytänöllisiä-tai-hyödyllisiä-asioita-mutta-tää-on-niiin-söpö/halpa. Mukaan lähti kolme paria kenkiä, kolme huivia ja maailman suloisin paita, josta itselleni tuli mieleen iki-ihanat Beatrix Potterin puput ja ennenkaikkea Petteri Kaniini!

Balleriinat tuunattu by Berliinin yö.

Olen myös tajunnut, että aikani alkaa käydä vähiin. Lähden todennäköisesti Oslosta ennen 20. joulukuuta, mikä on aivan liian lähellä. Olen silmäillyt muiden vaihtareiden blogikirjoituksia, eivätkä kaikki ole ilmeisesti viihtyneet niin hyvin kuin ennen reissua olettivat. Haluan vain sanoa, että minulla asia on täysin päinvastoin. Tottakai tunnen välillä itseni yksinäiseksi, mutta niin tunnen Suomessakin, oikeastaan Suomessa ehkä jopa enemmän, koska olen täällä ollut enemmän liikkeessä-ei ole ollut aikaa olla surullinen. Arki on tavoittanut minut, mutta en ole missään vaiheessa edes ajatuksen tasolla halunnut lähteä pois. Olen ikäänkuin kotonani täällä, käytännön asiat ovat sujuneet jopa liian hyvin. Norjalaiset osaavat erittäin hyvin englantia, mikä helpottaa paljon. Ongelmia on, mutta ilman niitä olisikin sielutonta. Kuten Tommy Taaberman muotoili: ihminen on aina avoin uusille, kiehtoville ongelmille. Ongelma on parasta huumetta.

Vaikka en halua lähteä, ajatus tuntuu lähinnä väkivaltaiselta, tiedän, että lyhytkestoisuus juuri tekee tästä kaikesta niin hienoa. En haluaisi elääkään ikuisesti, enkä viettää ikuisuutta täälläkään. Kun tietää, että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun näen tämän kadunkulman tai että tänne kaupunginosaan tuskin enää palaan- kaikki on erikoista.