Ich liebe dich,scheisskopf

Jatketaan tätä kirjavaa otsikointia.

Keskiviikkona palauttamani Intian yhteiskuntajärjestelmät-esseeni palautuspäivä sattui huonoon aikaan, koska viime viikolla sain nauttia kolmen turtlesin ja yhden vauvelin seurasta ja heidän lähdettyä lentokentälle suuntasin itse toiselle kentälle ja lensin Berliiniin. Turtlesit ovat siis äiti, täti ja mummu ja olin kyllä huolestunut kokoonpanosta, mutta vierailu meni aikankin minusta jopa yllättävän kivuttomasti. Mitä nyt kaksi päivällispaikaksi tarkoitettua paikkaa olivat kiinni ja saimme helpotusta vasta kolmannesta ja kummipoikani osoitti suloisuutensa itkemällä sympatiaitkua täpötäydessä bussissa.

Mutta Berliini. Saavuin kaupunkiin perjantai-iltana ja lähdimme maanantai-iltana. Selvisin reissusta pelkällä Fjällrävenilläni, mikä on saavutus ottaen huomioon, että ostin reissusta kolmet kengät ja pupupaidan.
Tytöt olivat saapuneet Berliiniin jo aikaisin torstai aamuna, joten taisimme kaikki olla vähän väsyneitä ja kikattelimme illan hostellimme ruokailutilassa.
Mutta lauantaina turisteltiin...

Bradenburgin portti, pakollinen pällistelykohde

welcome to the dark side?

Muistomerkki Berliiniin  "vapatuksessa" kuolleille neuvostoliitolaissotilaille. (Lainausmerkit ihan vaan sen vuoksi, että vapautukset on aina vähän kyseenalaisia ilmauksia.)

Holokausti-muistomerkki. Suuri alue täynnä erikokoisia betonimöhkäleitä, toiset olivat parisen metriä korkeita, ja muistomerkin sisällä pystyikävelemään kuin (erittäin helpossa) labyrintissä. En oikein ymmärtänyt möhkäleiden funktiota, mutta koska kaikki tietävät mitä holokausti tarkoittaa, ei teoksen tarvinnekaan olla kovin selittävä. 

Vaikka Berliini on suuri kaupunki, liian suuri hahmotettavaksi muutamassa päivässä, kaikki pakolliset nähtävyydet sijaitsevat suhteellisen pienellä alueella. Esimerkiksi Hitlerin bunkkeri (se minne hän lopulta kuoli), sijaitsi aivan holokausti-muistomerkin lähellä. En tiedä, onko läheisyys tarkoitettua vai vahinko, mutta jonkinlaista ironiaa siinä on.
  Holokausti-muistomerkin alla on myös museo, mutta emme menneet sinne koska "se on liian masentavaa". Juu, olemme kamalia ihmisiä ja nolotti kyllä vedota siihen, ettei nyt vaan jaksa lukea kamaluuksista. Puolustukseksi voin sano, että saan kyllä tutustua kauheuksiin aivan tarpeeksi opintojeni parissa. Menimme viereiseen turistikauppaan.

Checkpoint Charlie. Suunta itään. 

Checkpoint Charlia. Suunta länteen.

Aikana kului myös sen pohdiskeluun, ollaanko nyt idässä vai lännessä. Eli kummalla puolella muuria.
Löysimme myös itse muurin:

Lännen puoli.

East side gallery.

Sunnuntaina käväisimme täällä:

Dome

Ja kiipesimme kupolin huipulle asti, ja maisemat olivat kuin Pietarinkirkon huipulta.

Katolla kasvatetaan muuten myös mehiläisiä! Ehkä se selittää, miksi niitä pyöri joka paikassa ruuan kimpussa.Jätin valitsematta kahvilassa ihanan näköisen helmäviinerin, koska sen mukana olisi luultavasti saanut seuralaisen. Sen sijaan valitsin kirsikkapiiraan, joka oli myös erittäin hyvää, sekä valtaisan kupillisen kaakaota; olisin voinut käyttää mukia esimerkiksi kylpyammeena...

Launtai-iltana piipahdimme Berliinin yöelämässä, mikä oli yllättävän vaikeaa, koska emme meinanneet löytää yhtään auki olevaa baaria/yäkerhoa/pubia. Berliinissä. Ei kuulosta kovin vaikealta tehtävältä.

Sununtai-iltana ihailtiin Bradenburgia pimeällä ja olin kateellinen amerikkalaisvahvistuksemme superkamerasta, joka toimii täydellisesti myös pimeässä.

Maanantaina söin parasta pizzaa ikinä.

Eikä matkaseuralaistenkaan eväät huonoilta näytä.

Berliiniläinen kirppari näyttää tältä:

 Ja tällaisia aarteita sieltä löytyy:

Poliittisesti epäkorrekti T-paita.(Hitler rummuissa, Osama bassossa, Hussein ja Bush kitaroissa) Minua ainakin vähän nauratti.

Medaljonki-sormus.

Paljon kuvia, enkä vielä edes esitellyt kaikkia haluamiani. Joten varmaan toinen Berliini-postaus tulossa. Enemmän asiaa, koska tajusin oikeastaan vasta siellä, että kaupunki oli oikeasti jaettu vain 20 vuotta sitten. Ja sitä pidettiin kai ihan normaalina.