From Oslo with love

Oslossa toiset paikat ovat käyneet rakkaammiksi kuin toiset.

Sognin opiskelijakylä on tullut muistorikkaaksi paikaksi juhlien, Amatorenin, yöbussin odottelun ja taco-iltojen merkeissä. Rihannan S&M ei kuulosta koskaan enää samalta, kun sitä on laulanut (huutanut) täydessä Amatorenissä asiaankuuluvasti tanssien.

Krinsjå on se paikka minne menin tuntia liian aikaisin hakemaan avaimiani asuuntooni elokuussa, kun olin sekoittanut ajat. Myös siellä on odoteltu bussia lokakuisessa vesisateessa.

Grunelokka. Hippinpi alue, pikkuputiikkeja, jotka myyvät irtoviiksiä, teetä, ylisöpöjä astioita, koruja, maatuskamekkoja, Mikko Mallikas-reppuja ja pikkuautoja, puisto, jossa kolme pingispöytää sekä tietysti Blå.

Blån ympäristön koristeluja.

Blå oli se salaperäinen jazzpaikka, jonne päädyin ensimmäisenä sunnuntainani ja sinne kävi tieni myös viimeisenä sunnuntaina. Viimeisinä kuluneina kahtena kuukauten olen tainut viettää jokaisen Oslossa vietetyn sunnuntai-illan siellä, yhdeksältä Stortingetille.
  Bändi on uskomaton, kontrabasso, kitara, kaksi saksofonia, toisinaan tuuba, trumpetti, vetopasuuna ja sekopäinen rumpali. Paikka kummallinen sekoitus kitchiä, rapistuneita seiniä ja eeppisiä graffiteja. Sekään ei varsinaisesti haittaa, että yleisö koostuu ruutupaita norjalais-pojista, hipsteripojista ja että toinen saksofonisteista on jollain selittömättämällä tavalla todella hyvännäköinen.

Eilen ja viime viikolla repertuaari oli myös laajentunut joululauluilla. Rockin around the christmastree ei ole koskaan kuulostanut yhtä hyvältä. Bändi on joka sunnuntai sama, samoin osa  biiseistä ja eilen pääsikin laulamaan koko baarin kanssa yhdessä.

Eräs toinenkin paikka on käynyt tutuksi ja hyvin rakkaaksi. Holmenkollen. Vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut talviurheilusta, en ole tavannut ketään joka ei paikasta pitäisi. Holmenkollenin museo oli hieno, sisältäen sellaisia kansallisaareita kuin Marit Björgenin sukset ja hintaan kuului myös hissamatka hyppyritornin huipulle, mistä pääsi ihailemaan maisemia.

Viime lauantaina puolestaan kiipeilimme, liukastelimme ja katselimme hiihtäjiä lumisella Holmenkollenilla.

Metrolinjalla 1 pääsee myös Frognerseterenille, missä sijaitsee tunnelmallinen ravintola, josta saa ehkä parhaimpia muffinsseja maailmassa. Yleensä valitsen suklaisen, mutta lauantaina valitsin puolukkaisen, mikä oli myös todella hyvää.

Ravintolan edestä avautuvat näkymät yli  Oslon. 

Jos rahat riittävät, suosittelen viettämään aikansa Oslossa Holmenkollenin kupeessa siajitsevassa Rica- hotellissa. T-banella pääsee helposti kaupunkiin ja maisemat ovat laittoman upeat. 

Kaikenkaikkiaan tuntuu siltä, että joutuu jättämään toisen kotinsa. Ensimmäinen on tietenkin äidin ja isän luona, mutta Olso tuntuu täydellisen sopivalta kaupungilta minulle. Haluan sanoa näkemiin, hyvästit olisivat liian lopulliset.