keskiviikko 7. joulukuuta 2011

They call it paradise

Viimeiset neljä kuukautta asumukseni on ollut Bjerken opiskelija-asuntola. Bjerke sijaitsee pohjois-itä Oslossa, ja sivummalla isommista opiskelijakeskittymistä, Kringsjåsta ja Sognista. Vaikka loppujen lopuksi pidän asuinpaikastani, ötökkäongelmasta, epäsiisteistä kämppiksistä, etäisistä kämppiksistä ja viereisestä rakennustyömaasta huolimatta, suosittelisin ehkä sittenkin tulevia vaihtareita suuntaamaan sinne, minne suurin osa muistakin vaihtareista. Bileistä kotiin meneminen ainakin helpottuu, vaikka yöbussi-tilanne on Oslossa erittäin hyvä.

Ehdottomasti hyvänä puolena Bjerken lähellä sijaitsee Oslon laskettelu/hiihto-keskus, jonne vasta eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdin.
Omakotitalo aluetta Grefsenin juurella.

Oli lämmintä, kunnes tuli kylmä.

Laskettelurinteen toisella puolella sijaitseva järvi, Trollvann ("peikkojärvi").

Lenkkipoluilla tuli vastaan vanhempia ihmisiä kävelysauvoineen, keski-ikäisiä ihmisiä kävelysauvoineen, koiranulkoiluttajia kävelysauv.... Kaikki hymyilivät. Ehkä sille, että oli liikkeellä farkuissa ja punaisessa toppatakissa, ehkä sille, että hymyilin. Olin onnellinen.

Vastaan tuli myös pari lastentarharyhmää ja olin lapsien mielestä ilmeisesti kovin kiinnostava, koska ohikävelyni kiinnosti enemmän kuin jäätyneiden lätäköiden rikkominen tai puiden tuijottelu.


Illaksi oli kutsunut ihmisiä katsomaan linna juhlia ja syömään, ja kesken mustikkapiirakan teon huomasin, että ulkona sataa lunta. Illan aikana lunta satoi paljon, koska aamulla näkymä oli ylläoleva. Lumen innoittamana aloitin löysäilypäiväni kävelemällä keskustaan ja ihmettelen miksen ollut sitä aikaisemmin tehnyt.


Otin ratikan Holtetiin, koska en ole ennen käynyt siellä, ja maisemat matkalla olivat kuin suoraan matkailumainoksesta.

Päivän aikana taloni eteen ilmestynyt Mr. Snowman. Muidenkin mielestä lumi on ilmeisesti hieno asia. Plussat Bjerkelle.
Ja jälkihuomautuksena, linnan juhlia kanssani katsomaan tulleet ranskalaiset, saksalaiset, amerikkalaiset ja belgialaiset tajusivat juhlien idean heti ja oma-aloitteisesti: hain keittiöstä mustikkapiirakan, ja sain kuulla palauttuani, että missasin juuri kamalimman mekon ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti