Marraskuu. Se tuli äkkiä.

Maistoin tänään ensimmäisen kerran ruskeaa juustoa (hävettävän myöhään, tiedän). Meistä ei tullut ystäviä, mutta olen maistanut pahempaakin. En uskalla sanoa mitään, sillä kyseessä on asia, joka jokaisen on koettava omalla makuaistillaan. Tunnen kuitenkin nyt olevani pikkuisen enemmän norjalainen. Sen puolesta puhuvat, kiitos isän, myös sujuva sanavarasto mäkihypystä ja hiihdosta, valitettavasti tosin vain suomeksi tai englanniksi. Viikon päästä odottaisi tosin sellainen hauskuus kuin norjan koe, jospa Bjorn Einar Romörenistä osaisi silloin kertoa myös ihan alkuperäiskielellä.

Matkalla Sogniin, T-banepysäkiltä ylioppilaskylään.

Kulhossa oli sipsejä ja korteilla kyllä ihan pelattiinkin.

Kuvat ovat parin viikon takaa illanvietosta ja sinne pääsystä. Pelasimme beerbongia (sitä jenkkileffoista tuttua peliä), tosin ihan vain vesilaseilla, mikä oli hyvä. Allekirjoittanut nimittäin onnistui kaatamaan kaksi lasia ja saamaan aikaan pienen tulvan. Todennäköisesti tuuletin liian innokkaasti ratkaisevan tärkeää osumaa.

Ja kuten huomaa, myös täällä on alkanut pimenemään. Viime kuukauden ajan sää oli todella hyvä, vietin huonommat viikonloput Bergenissä ja Berliinissä, mutta nyt viikon ajan on ollut aika harmaata.

Niin, taloni vieressä sijaisee rakennustyömaa.

Pimeys myös yllyttää taiteellisiin (....)kuvauksiin....

Karl Johans Gate kello 19.30

.

 

Vastapäinen, rakennusvaiheessa, oleva talo ja yksinäinen työmies. Kello noin 18.00.

Kaamoksen keskeltä terveisiä Suomeen, missä on varmasti vähintään yhtä pimeää. ( Tosin katselin tänään tilastoja, ja parin viime päivän aikan on ollut kymmeniä katsojia Venäjältä. Tarkoitaako VIF jotakin venäjäksi vai mitä ihmettä? Venäjälläkin on kyllä varmasti jossain suunnalla pimeää, eli terveisiä,сприечдом (mikä on kyllä väärin kirjoitettu tervetuloa) )

Ja pohdin tosissani Trömsöön suuntaamista joulukuussa. Rahaa ei ole, mutta ei sitä hautomallakaan lisää tule.