Thanks

Toissapäiväisen kiitospäivän vieton kunniaksi muutamia asioita, joista olen kiitollinen.

Perhe, täysi maha,cola zero, Pasila, enää yksi tentti jäljellä, bussilinja 31, international coffee hour (ilmaista teetä ja keksejä kera iloisten tanskalaisten), ihmiset Oslossa, ilmainen koulutus ja opintotuki (vaikka sen indeksiin sitominen olisi kyllä enemmän kuin mukavaa), yliopisto (mikä ihana tekosyy), avoin kesä, asunto Suomessa, ruokakauppa kulman takana, markkinat, ilmaiset museosunnuntait, Norjan haukuttua paremmat ilmat.

Brianin täyttämistä.

Mutta itse kiitospäivään. Olen  kiitollinen siitä, että ystäväpiiriin kuuluu amerikkalainen, koska ruokaöverien vetäminen on aina mukava asia. Ruokapöytään saatiin lähes täydellinen kiitospäivän illalinen perunamuusseineen, bataattimuusseineen, porkkanoineen, papuineen, rasvassa paistettuine maisseineen sekä tietenkin Brian, täytetty kanamme. Normaalistihan kiitospäivä kuuluu nauttia kalkkunaa, mutta uskon, että pekonilla päällystetty kanamme oli kalkkunaa paljon herkullisempi. Lisänsä ruokapöytään toivat myös ranskalaistyyppinen tomaatti-juusto-salaatti sekä lisäkesalaatti maissilla.

Perunoita kuorimme pöydän ympärillä melkoisen kasan, ja allekirjoittanut tarmokkaasti survoi ne muussiksi. Perunamuussi oli taivaallista, siihen saattoi vaikuttaa se, että perunoiden sekaan hujahti täysmaitoa, juustoa, voita ja sourcreamia enemmän kuin perunoita.

Brian uunista tulon jälkeen.

Olin varma etten pystyisi ruuan jälkeen syömään enää mitään, mutta kun jälkiruokana oli kurpitsapiirakkaa, brownieseja, kahta erilaista jäätelöä, kermavaahtoa, emäntämme Lontoosta tuomia suklaakeksejä, suklaakarkkeja ja suklaalevyjä huomasin, että tilaa löytyy. Lähes kirjaimellisesti pyörimme alamäkeen takaisin metropysäkille.