sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Snakker du norsk?

Olin sellaisen naaivin ennakkokäsityksen vallassa että pääsisin tutustumaan norjalaisiin lukuisten muiden kansallisuuksien ohella. Valitettavasti ne norjalaiset,joiden kanssa olen jutellut ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Se on sääli, haluaisin puhua norjalaisten kanssa maastohiihdosta, mäkihypystä ja siitä, miltä tuntuu olla osa Skandinaviaa olematta kuitenkaan ruotsalainen.

Periaatteessa norjalaisten kanssa pitäisi olla helppo puhua; oletan että 90% heistä puhuu parempaa englantia kuin minä. Lisäksi olen saanut käsityksen, että norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset, eli keskustelun luulisi sujuvan hyvin. Sorruin kuitenkin siihen tyypillisimpään vaihto-opiskelijan virheeseen: olen oleskellut muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä on myös parantanut englanninkielen taitojani, mutta norjan harjoittelu taisi jäädä siihen yhteen kurssiin. Ne norjalaiset, joiden kanssa kommunikoin, rajoittuvat kassaihmisiin tai ruuhkassa törmäileviin ihmisiin, joten kommunikointi rajoittuu "nei,takk" ja "unnskyld" tasolle.

En ole koskaan ollut ns.kieli-ihmisiä, koulussa kielten tunneilla olin korkeintaan keskinkertainen, pakkoruotsin läpi ryömiminen oli jopa tuskaista, tosin osaltaan asenneongelman takia. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut panostaa ruotsiinkin, kaikki kielitaito on plussaa, vaikka edeleenkin olen sitä mieltä, ettei se saatika norja niitä kaikkein hyödyllisimpiä olekaan.

Olin naurettavan ylpeä itsestäni, kun sain takaisin Pre colonial South Asia esseeni: vain muutamissa kohdissa kysymysmerkkejä ja vääriä aikamuotoja yllättävän vähän. Minulla, joka "olen aina ollut huono kielissä". Palan halusta lähettää esseen lukion englannin opettajalleni, joka varmaankin piti minua toivottomana tapauksena. Mutta niin vain täällä kirjoittelen esseitä Intian keskiajan yhteiskuntajärjestelmistä ja keskustelen elämän tarkoituksesta ja absurdeista unista englanniksi.

Jos siis ruudun siellä puolella on ihminen, joka miettii ettei voi lähteä maailmalle kielitaidon tai sen puutteen takia, niin sen varaan ei kannata päätöstä laskea. Lähes jokainen suomalainen ihminen osaa englantia, jopa hyvin verrattuna muun maalaisiin ihmisiin, kiitos peruskoulun. Jos sen suun vain saa avattua, yleensä sieltä myös kuuluu jotain järjerlistä. Toivon, että sama toimii myös norjan suhteen, haluaisin todella hyödyntää tiistaisia ja torstaisia heräämisiäni norjan kurssille.

Lopuksi netin kätköistä jotain, mikä sisältää kaiken, mitä tarvitsee tietää Norjasta ja norjalaisista: This is Norway. http://www.youtube.com/watch?v=ebqdwQzmSHM
(Hyvin suomalaista)

1 kommentti:

  1. Äippä on täällä samaa mieltä, että peruskoulun aikainen englannin osaamisesi on parantunut huimasti! Ennen kaikkea puhut rohkeasti - ja sitä kautta olet oppinut myös kirjottamaan. Jo lukio aikana oli edistymistä kielitaidossa, mutta se New York kesä taisi kruunata puhekielen petraantumisen.
    Kävin katsomassa ja kuuntelemassa Yuotuben Norjan infon. Nyt tiedän siis Norjasta kaiken...
    ja tänään taas norjalaiset hiihtäjättäret olivat ylivoimaisia...
    Odottelen sinua kotiin; lentolippu on valmiina!

    VastaaPoista