We have everything but time

Jälkiviisaus on mielestäni ihan tervettä, samoin kuin jossittelu. Olisi kannattanut olla aktiivisempi ensimmäisinä päivinä Oslossa eikä vain ihmetellä näkymiä ikkunasta.

Olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä Brasiliasta Japaniin, tuskaillut kurssi- ja ötökkä ongelmien kanssa, siivonnut huonettani elettävään kuntoon, istunut erinäisissä orientaatioissa, oppinut käyttämään T-Banea, shoppaillut ruokakaupoissa, istunut muutamat barbeque-juhlat, vieraillut museoissa ihmettelemässä viikinkilaivaa ja inuiteja, kuunnellut ainakin kolme ilmaiskonserttia, heitellyt frisbeeta, käynyt Holmenkollenilla, lounastanut ja kävellyt kengät rikki.

                                                       "Maybe the first IKEA-bag up here"

Holmenkollenille päädyin IKEA-kassin kanssa, koska alkoi tuntua siltä, että kattila olisi ruoan saannin kannalta hyvä idea. Ja kun ihmiset Buddy- ryhmästäni ehdottivat käyntiä Holmenkollenilla, olihan sinne pakko lähteä.

                     Ilmaista klassista musiikkia ja paljon mustia takkeja. Sade alkoi onneksi vasta konsertin jälkeen.

"Ha,ha,I live here"- kuten eräs vaihto-opiskelija oli nimennyt Facebook-albuminsa Oslo-kuvat. Katsotaan uudelleen marraskuussa.

Holmenkollenilla näkyi muutamia mäkihyppääjiä, joista yksikään ei siis ole kuvassa. Sen sijaan IKEA-kassi edustaa alareunassa.
Holmenkollen oli erittäin vaikuttava ilman luntakin, vaikkakin näkymät Oslon yli jäivät melkein näkemättä puiden takia. Hyppyrimäki oli kolossaalinen ilmestys DDR-vaikutteineen, ja laskeuduimme katsomon erittäin jyrkkiä portaita pitkin alas. Vain noustaksemme taas ylös. Ja sitten taas alamäkeä metropysäkille. Ilta Holmenkollenilla vastasi varmaan hyvinkin jumppatuntia.


Kaikki kiireet ovat kuitenkin olleet itseaiheutettuja, enkä muuta haluaisikaan. Ensi viikolla tilaa pitäisi vain myös löytää itse kursseille.