sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Det händer

Sadepäivänä väsyneenä olen pohtinut sitä, mikseivät hiukseni kiharru kauniisti kastuessa. Miksi en näytä tyylikkäältä kumppareissa ja löysässä neuletakissa, vaan ainoastaan siltä kuin olisin menossa kalastamaan?

Olen myös ihmetellyt vuokraani, se on todella paljon, mutta silti talossa juoksee torakoita ja kylppärin seinässä on reikä. Talossa on kolmetoista kerrosta ja ylimmässä kerroksessa on käynnissä remontti, jota rakennusmiehet jatkavat ihailtavasti joka arkiaamu kello seitsämän. Meteli kuuluu viidenteenkin kerrokseen asti ja olen vain iloinen etten valinnut kerrosta yksitoista.

Torakka-ongelma talosta on ilmeisesti saatu hoidettua, koska keskiviikkona suoritettiin etsinnät ja myrkytys. Itse en ole, onneksi, nähnyt kuin sokeritoukan. En kyllä voisi täällä nukkuakaan, jos nurkissa vipeltäisi torakoita.

Torakka-ja myös muita ötököitä- koskevasta ongelmasta johtuen en ole pessyt pyykkiä kuin vasta tällä viikolla. Sitä varten olisi pitänyt siirtä pankkitililtä rahaa pyykkikortille, mutta josatin syystä pankkini ei tällaiseen toimintaan suostu. Olen siis joutunut vierailemaan useasti SIO-keskuksessa, liian usein, koska tiskillä työskentelevät ihmiset muistavat minut.

Pankkiongelmasta johtuen jonotin lauantai-aamuna puolitoista tuntia norjalaista ID-numeroa, koska ilman sitä ei pankkitiliä pysty Norjassa avaamaan. Valitettavasti en kuitenkaan voi saada ID-numeroa, koska olen täällä vain neljää kuukautta, kun minimiaika on kuusi kuukautta. Aivan täysin turhaan en toivottavasti kuitenkaan jonottanut, sain jonkin paperin, jonka pankin kuulemma pitäsi hyväksyä, ja antaa pankkitili.


Professorit ilmeisesti olettavat meidän myös lukevan kaikki kursseihin kuuluvat kirjat ja mikä vielä kummallisempaa, ostavan ne. Kun kirja on halpa, jos se maksaa 200 kruunua, ei kovin moneen kirjaan jaksaisi sijoittaa. Ensimmäisen kuusisivuisen esseen deadline on lokakuussa, eli opiskelutkin pitäisi tosissaan aloittaa. Englanninkielisillä luennoilla muistiinpanojen tekeminen on valitettavasti vain vaikeampaa kuin luulin; muistiinpanoni ovat pääosin sekoitus huonoa suomea ja huonoa englantia.

Ilta, jolloin aurinko paistoi, hiukset olivat hyvin, en ollut kuullut vielä torakoista ja vain turistelin.

5 kommenttia:

  1. Tämä tekstisi saa hymyn huulille - eiks siellä norjassa kalasteta paljon...elämäsi kulkee siis torakoita väistellen ja kaikkea ilmaista etsien :-)( edellinen teksti )

    VastaaPoista
  2. Ja kun yritin kertoa, mikä kaikki menee huonosti...Mutta hyvä, jos hymyilyttää :)

    VastaaPoista
  3. Juuri sen vuoksi hymyilyttää, kun olet niin elävästi kirjoittanut sen mikä menee huonosti :-)

    VastaaPoista
  4. no voi, kaikenlaista... torakat kuulostaa aika pahalta,mutta ilemisesti niistä selvitty=)jaksahan opiskella ja professoreille voit sanoa et "skruu juu" en osta yhtään kirjaa! niin K aloitti koulun, eka koulupäivän jälkeen kommetti oli " v#%/#/#)% mitä p¤#&"#¤# " (voit arvata puuttuvat sanat=D) toivottavasti sulla menee paremmin=)

    VastaaPoista
  5. Torakoita en siis ole nähnyt (koputtaa puuta), alanki epäillä, jos kyseessä onkin vain urbaani legenda. Meillä kiertää aika hyvin pdf:nä kaikki kirjat, en ole vielä ostanut kuin yhden (ja maksanut sen 200 kruunua kopiontimaksuja).

    Mutta eihän K:lla ole edes kuin kerran kuussa koulua? Kai P"#_&// kestää nyt sen verran? :)

    VastaaPoista