tiistai 20. syyskuuta 2011

Karjalanpiirakoita

Olen antanut turhan ruusuisen kuvan elämästä täällä: vaikka juoksentelen paikasta ja tapahtumasta toiseen, paljon aikaa kuluu myös ihan täällä torakoiden keskellä istuessa ja ruutua tuijottaen. Varsinkin kun olen kipeänä ja esimerkiksi viime sunnuntaina, jolloin edellinen ilta oli jatkunut myöhäiseen yöhön musiikkia kuunnellen ja keittiössä istuen Sognissa, energiataso ei riittänyt edes ilmaiseen museokierrokseen.

Niimpä olen katsonut Hell´s kitcheniä Youtubesta ja ilmaisia elokuvia eräältä nettisivulta kunnes joku ilkimys poisti Hell´s kitchenin tubesta ja nettisivun koko internetistä. Löysin sittten vaihtoehtoisen sivuston (tiedän, että se on väärin, mutta minkäs teet. Ja toivottavasti mikään iso amerikkalainen tuontantoyhtiö ei kaadu siihen, että katselen ilmaiseksi muutaman jakson jotain sarjaa), jolta katselin sunnuntaina Leijonakuninkaan ja sen jälkeen Supernaturalia, koska ei siellä paljon muuta ilmaista ollut.

Olen nähnyt aikaisemmin muutaman jakson ko. sarjaa, muistan erään illan Seinäjoella, missä olimme tyttöjen kanssa Suomiroadtripilla ja katsoimme jotain demonien tappamista ennen Conania. Mutta siis sarjahan on ihan nerokas! Pysäytyskuvassa lukee "Hän räjähti.Kuin vesi-ilmapallo." tai muuta jotain yhtä absurdia. Mietin vain, että kuinka ihmeessä siitä, missä olen katseluissani voidaan jatkaa, koska mukana on jo niin paholainen kuin Jumalakin. Ilmeisesti jotenkin, koska se ei ole viimeinen tuotantokausi.

Hieman liian vilkaan mielikuvituksen omaavan ei vain ole ehkä kaikkein paras idea katsella ensin aaveita, jotka tykkäävät kaivella ihmisten sisuskaluja ulos ja mennä sen jälkeen tiskaamaan keittiöön, missä kolme seinää ovat käytännössä ikkunaa, ilman verhoja ja ulkona on säkkipimeää. Otin musiikkia mukaan, mistä johtui se, etten kuullut kämppikseni tulevan keittiöön. Tajutessani, että joku seisoo vieressäni olin saada sydänkohtauksen. Aivot olivat onneksi sen verran nopeat, etten ehtinyt huutaa.

Eli välillä elämä täällä on ihan todella jännää.

Tänään kuitenkin leivoimme muiden suomalaisten kanssa karjalanpiirakoita International dinneriä varten, minkä idea on nimensä mukaan se, että ihmiset leipovat toisten maistettavaksi oman maansa ruokia. Ja mikä on tyypillisempää suomalaista ruokaa kuin karjalanpiirakat? Ruotsalaiset ovat omineet lihapullat.

Kukaan meistä ei ollut koskaan ennen tehnyt karjalanpiirakoita, mutta näistähän tuli ihan näköisiä.

Amerikkalaiset olivat panostaneet esillepanoon. Ja kyllä kurpitsapiiras oli myös hyvää.

Maistoin myös ensimmäistä kertaa sushia, joka oli korealaisten tekemää eli luultavasti ihan aitoa sushia, enkä kyllä aivan ymmärrä mikä siinä on niin ihmeellistä. Ehkä makuaisti vaatii kehittymistä.

Tila oli ahdas ja ihmisiä paljon; onneksi Suomi-pisteemme sijaitsi kreikkalaisten vieressä, mistä pystyi nappaamaan kätevästi tzatzikia tai jonkinlaista sitruunatorttua.
Lopultahan siinä kävi näin:
Eli oletan, ettei leipomuksemme ollut aivan pahaakaan. Voitto jäi kuitenkin saavuttamatta, mutta söimme kasan erilaisia suolaisia ja makeita maistiaisia, eli ilmaisen ruuan päivät jatkuvat. Lisäksi lompakossa odottavat junaliput Bergenin ja takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti