Välistä tuntuu, että koko elämäni on sarja ajautumisia. Vielä puoli vuotta ennen kuin muutin opiskelukaupunkiini, olin sitä mieltä, että se on viimeisin paikka, minne haluan. Tännekin päädyin logiikalla "haluaisin Englantiin, mutta sinne on vaikea päästä, tärkeintä olisi kuitenkin päästä jonnekin,ja Islanti on luultavasti suositumpi kuin Norja". Hienompaa olisi tietysti sanoa, että asuminen Norjassa on ollut haaveena pallerosta lähtien, mutta totuus on valitettavan epäromanttinen.
Yleensäkin tiedän tarkalleen, mitä en halua, mutta se, mitä todella haluan, on yleensä vaikeampaa määritellä. Nyt kuitenkin haluan ehdottomasti ainakin
mennä Bergeniin
syödä turskaa
käydä oopperassa toisenkin kerran (koska Taikahuilu oli jopa hauska, kiitos Paminon)
enemmän rauhaa mailmaan
mennä uimaan ( ei kannata ehkä näin syyskuussa)
tietää, miksi suihkulähteen vesi oli eräänä päivänä vaahtoa
vielä muutaman aurinkoisen päivän
lisää ilmaista ruokaa
tahdonvoimaa aloittaa tämä (jotta osaisin puhua ihmisille muutakin kuin huonon ruotsin ja englannin sekoitusta)
Niin - elämä kuljettaa...elämä on myös valintoja. Se, että haluat syödä turskaa - kertooko toiveesi sen, ettet vielä ole sitä syönyt? :-) Mummu on sitä joskus lapsuudessani laittanut ja ei jäänyt ikävä...t. Ä ( mie haluan myös aurinkoisia päiviä! )
VastaaPoista